Turvapaikka-ja pakolaiskeskustelu , vaiettu aiheko kuntavaaleissa?

Viittaan HS:ssa 22.3. olleeseen kirjoitukseen suomalaisten turvapaikka-asenteista, jossa kerrottiin Vaasan yliopiston tekemästä mielipidetutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen toimeksiantajana oli ollut sisäasiainministeriö.

Meneillään olevassa kuntavaalikeskustelussa ei pahemmin ole otettu kantaa pakolaisiin ja turvapaikan hakijoihin. HS:n artikkelissa sisäministeri Paula Risikko peräänkuuluttaa kiihkotonta keskustelua asiasta.

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat puhuttavat meitä kuntapäättäjiä täällä Lohjallakin.

Muistan hyvin, kun ensimmäiset Somalian pakolaiset tulivat Suomeen. Uudenmaan lääninhallituksen virkamiehet tulivat puhumaan pakolaisten puolesta ja ”kauppaamaan” pakolaisia Länsi-Uudenmaan kuntiin. Olin silloin kuntani edustajana ja minulle oli hallituksessa annettu evästys matkaan. Läänin virkahenkilöt puhuivat kauniisti asiansa puolesta ja lupasivat vastaanottavalle kunnalle sievoisia markkasummia, korvauksia kolmeksi vuodeksi. Muistini mukaan Lohja lupautui silloin ottamaan ensimmäiset pakolaiset.

Aikanaan somalialaiset tulivat, sopeutuivat katukuvaan ja ovat ehkä suurin osa jo poistuneetkin Lohjalta.

Aivan eri tilanteessa oltiin vuosina 2015-2016, kun mitkään rajat eivät pitäneet pakolaistulvia. Näissä joukoissa oli onnenonkijoita, jotka pian Suomen pimeyden, kylmyyden ja räntäsateen kokeneina halusivat paluulennolle, ”kun täällä ei ollutkaan kivaa, ei yöelämää kaduilla eikä baareja.” Ihmetyksen aihe oli Pohjoisen turvapaikanhakijat Venäjältä, joilla oli monenlaista selitystä vaihtaa maisemaa, mutta ei lakiperäistä syytä turvapaikanhakuun. Vielä on ryhmä ihmetyksen aihetta, kuinka alaikäinen lapsi tai aikuinenkaan voi tulla Suomeen ilman passia? Kuinka ilman passia ja matkustusasiakirjoja pääsee yleensä lentokoneeseen? Tiedän kyllä vastauksen edellisissä tapauksissa, mutta tiedän myös, että minä en pääse Suomesta yhteenkään lentokoneeseen ilman voimassaolevia asiakirjoja.

Me kaikki tiedämme nämä asiat ja sen, miten Ruotsi ohjasi pakolaiset suoraan Suomeen tuleviin busseihin.

Me suomalaiset olemme hyväuskoista ja auttavaista kansaa; meillä on oma historiamme muistissa. Mutta olemmeko samalla myös hyväntahtoisia ja nenästä vedettäviä hölmöjä?

Kuntavaalikyselyissä olen yleisesti vastannut kielteis-sävytteisesti pakolaisasioihin. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihmisiä pitää auttaa elämään kotimaassaan oman kulttuurinsa keskellä. Tulla asumaan lämpimästä ja auringosta tänne kylmään ja kaamospimeään, ei varmaan ole kotoutumiselle motivoiva elinympäristö. Meidän ei pidä hyväksyä pakolaisuuden perustaksi kahdenvälisiä uskonnon erimielisyyksiä. Tuttavani, joka on asunut 27 vuotta eri puolilla Afrikkaa, pahoitteli suomalaisten tyhmyyttä pistää shiat ja sunnit asumaan samaan taloon. Pitäisikö meidän suomalaisten siis tukea tätä turvapaikanhakijoiden uskonnonsotaa vielä täällä Suomessakin?

Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä on rauhan rakentajia, joilla pitäisi olla tietoa ja taitoa ratkaista konflikteja. Presidentti Ahtisaaren toimisto CMI, saa Suomen kehitysmaiden tukemiseen varatuista rahoista suuren potin tähän rauhantyöhön.

Suomella ei ole mahdollisuutta vastaanottaa pakolaisia, jotka eivät ole todellisen hädän tarpeessa. Iso osa turvapaikanhakijoista on väärän viestinnän uhreja, jotka uskovat niitä, jotka näiden reissaaman lähteneiden ihmisten toiveajattelusta hyötyvät. Sota ja vallan kahvassa säilyminen ovat vahva motivaatio ajaa ihmisiä taipaleelle. Tarkoitusperät ovat moninaiset, aina ei ole kyse oman maan kansalaisten edusta.

Kotoutuvat ja työtätekevät ulkomaalaiset ovat tervetulleita Suomeen ja kotikuntaani Lohjalle. Me lohjalaiset olemme mielihyvällä toivottaneet tervetulleiksi kaikki etnisten ravintoloiden pitäjät, joiden herkkuja voimme nauttia päivittäin. Miten ahkeria ja osaavia maahanmuuttajia!

Kiintiöpakolaisia voimme Lohjalle ottaa hillittyyn tahtiin, sillä pieneen tulijamäärään voimme panostaa yhteistyötä ja kotouttamisen keinoja. Silloin voimme pitää kaikki mukana ja rakentaa Lohjaa yhdessä.

Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Olen peilannut mielipiteitäni omiin kokemuksiini ulkomailla. Pisimmän aikaa asuin ja tein töitä Ceausescun Romaniassa. Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: joko elää maassa maan tavalla tai sieltä pois. Minä sain puhua sitä, mikä oli päivän ideologia, huoneessani oli mikrofonit ja salaisen palvelun agentteja oli kaikkialla valvomassa tekemisiäni. Olen joutunut opettelemaan tällaisia käyttäytymisen malleja, siksi voin vaatia maan tavoille sopeutumista muiltakin.

Pirjo-Leena Forsström

Kuntavaaliehdokas, sd, Lohja