Kertooko nuorisobarometri 2016 luottamuksen murentumisesta?
https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2017/03/nuorisobarometri2016-fin.pdf
Tutkimukseen osallistui 1900 15 -29 -vuotiasta nuorta.
On hätkähdyttävää lukea, että nuorten keskuudessa luottamus Suomen tulevaisuuteen on heikentynyt peräti 20% kahdeksassa vuodessa. Huolestuin asiasta, koska puolet tuosta muutoksesta on tapahtunut kahden viimeisen vuoden aikana. Enää vain 55% 15 -29 -vuotiaista suhtautuu optimistisesti Suomen tulevaisuuteen, ja maailman tulevaisuuteen ainoastaan joka neljäs nuori. Yllättävän luottavaisesti nuoret suhtautuivat kuitenkin omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa.
Emme kai vain tuo liikaa esille uhkakuvia? Itse arvelen, että näin teemme ja taakoitamme nuoriamme. On asioita, joissa ei ole saavutettu yksimielisyyttä. Useiden tutkijoiden mukaan ihmisen osuus jää hyvin vähäiseksi ilmastonmuutoksessa, ja muitakin esimerkkejä voisimme löytää. Toivoisin, että nostaisimme enemmän esille mahdollisuuksia, vaihtoehtoja, toivoa, kauneutta ja rinnalla oloa. Historia on näyttänyt, että puutteet, taudit tai sodatkaan eivät ole kokonaan estäneet arvokkaiden taideteosten, keksintöjen tai poikkeuksellisen lähimmäisyyden ilmenemistä. Mahdollisuudet ja toivo ovat olemassa silloinkin, kun sitä on vaikea havaita.
Nuorten ja nuorten aikuisten toiveet tulevaisuuden suhteen vaikuttavat hyvin perinteisiltä. Työllä ja ihmissuhteilla on iso merkitys. He arvostivat kuitenkin paljon korkeammalle läheiset ystävät kuin toiveen omasta perheestä. Tämä voi selittyä sillä, että osa kysymykseen vastaajista oli kovin nuoria. Voi olla myös niin, että vahvasti heikentynyt luottamus Suomen ja maailman tulevaisuuteen ei kannusta unelmoimaan perheestä. Perheeseen liittyy myös huolia. Moni on kokenut vanhempiensa eron, ehkä riitoja, riippuvuuksia tai taloudellisia huolia. Kenties useampi nuori on tarkkaillut vanhempiensa uupumista, koska myös työssä jaksaminen tuntuu huolettavan nuoria työn saannin ohessa.
Sosiaalinen luottamus sai välttävän keskiarvon. Heikko luottamus ja vähäinen elämäntyytyväisyys löytyi todennäköisimmin pojalta tai nuorelta mieheltä, joka ei opiskele eikä ole valmistunut ammattiin. Samoin ilmeisesti oman lapsuudenperheen sosiaalinen tausta vaikuttaa.
Oma vaaliteemani on ”Sujuva, turvallinen, arvokas arki”. Tahtoisin vilpittömästi sitä, että ihmisten arkea ei painaisi jatkuva kiire, riitaisuus tai taloudellinen huoli. Erityisesti nuorille toivoisin paljon luottamusta tulevaan elämään riippumatta siitä toteutuvatko kaikki unelmat. Pettymykset ovat osa elämää, samoin ajoittainen tuen tarve. Silti elämä on arvokas asia ja uutta voi aina löytyä ja rakentua. Katsotaan luottaen huomiseen.
Ceta Lehtniemi