Suhteellinen vaalitapa on demokratian kulmakivi

Suomen eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus on ollut 2010-luvulla 70 prosenttia, eli 30 prosenttia äänioikeutetuista on jättänyt äänestämättä. Kunnallisvaaleissa äänestysprosentti on ollut vielä heikompi, alle 60 prosenttia. Äänestysprosenttien lasku alkoi 1960-luvulla niin Suomessa kuin useimmissa muissakin länsimaissa.

Kaikkialla ei ole demokraattista vaalitapaa

Syitä alhaisiin äänestysprosentteihin on monia. Osa äänestäjistä kokee vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi, osa taas on passivoitunut muutenkin, esimerkiksi pitkäaikaisen työttömyyden ja mielenterveysongelmien seurauksena. Osa äänestäjistä on vieraantunut politiikasta ja osa ei ole sitä koskaan kokenut omaksi elämänalueekseen. Vaalijärjestelmän monimutkaisuus on saanut jotkut ajattelemaan, että vaalit ovat kuin arpajaiset ja netin vaalikoneet kuin nettikasinoita.

Jos kuitenkin ne nettikasinot vetävät puoleensa kaiken poliittisen keskustelun ja arvonnan välissä niin Villen vinkit sivustolla kerrotaan erilaisista suomalaisista nettikasinoista, niiden tarjoomasta, tarjouksista, kampanjoista ja peleistä. Sivustolla on myös paljon omakohtaisia kokemuksia ja kertomuksia, minkälaisia kasinoita netissä on suomalaisille tarjolla. Lue lisää aiheesta.

Voi myös olla, että äänestysintoon ovat vaikuttaneet uutiset ulkomaisista vaaleista, joissa on erilainen vaalitapa tai huomattavaa vaalivilppiä. Vaikka Venäjällä on monipuoluejärjestelmä, siellä valitaan hallitsevan puolueen ehdokas presidentiksi samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa. Yhdysvalloissa taas on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä ja vaalitapa, jonka vaikutuksesta presidentiksi on toisinaan valittu toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas. Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa Hillary Clinton sai 2,9 miljoonaa ääntä enemmän kuin Donald Trump, mutta Trump sai hiukan yli puolet valitsijamiehistä, jotka valitsevat presidentin.

Kuntavaaleissa on muitakin kuin puolueiden ehdokaslistoja

Suomessa on käytössä kaksi vaalitapaa. Presidentinvaalissa on käytössä kaksikierroksinen enemmistövaali, jossa toinen vaalikierros järjestetään vain, jos yksikään ehdokas ei saa yli 50 % äänistä ensimmäisellä kierroksella. Eduskunta- ja kuntavaaleissa käytetään suhteellista vaalitapaa, jossa äänestetään henkilöitä puolueiden asettamilta ehdokaslistoilta. Kuntavaaleissa ehdokaslistoja voi olla myös muilla yhteisöillä kuin virallisilla puolueilla, esimerkiksi Lohjalla sitoutumattomien ehdokaslistoilla on pitkä perinne. Tällä hetkellä Lohjan kaupunginvaltuustossa on kymmenen valtuustoryhmää, joista kaksi ei ole puolueiden valtuustoryhmiä. Toinen niistä tosin on irtautunut puolueen valtuustoryhmästä.

Kuntavaaleja voidaan pitää erittäin demokraattisina, koska ehdokkaaksi voi ryhtyä kuka tahansa ja kuka tahansa voi myös perustaa ehdokaslistan.

Kunta- ja eduskuntavaaleissa käytettävässä suhteellisessa vaalitavassa sovelletaan D’Hondtin menetelmää, jossa otetaan huomioon sekä henkilön että puolueen saama äänimäärä. Ehdokkaille lasketaan vertailuluvut siten, että ehdokaslistan eniten ääniä saanut ehdokas saa vertailuluvukseen ehdokaslistan kaikkien ehdokkaiden yhteenlasketun äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen listan äänimäärän jaettuna kahdella, kolmanneksi eniten ääniä saaneen vertailuluku on listan saama äänimäärä jaettuna kolmella ja niin edelleen. Kuntavaaleissa kunnan- tai kaupunginvaltuustoon tulevat valituiksi ne, joilla on suurimmat vertailuluvut, esimerkiksi Lohjalla 51 suurimman vertailuluvun saanutta ehdokasta.

Eduskuntavaalien ongelma on erikokoiset vaalipiirit

Suomen eduskuntavaaleissa systeemi on hiukan monimutkaisempi kuin kuntavaaleissa, koska maa on jaettuna vaalipiireihin, joihin on jaettu sekä äänestäjät että ehdokkaat. Äänestää voi vain sen vaalipiirin ehdokasta, jonka alueella suu. Myös ehdokkaaksi voi ryhtyä vain sen vaalipiirin alueella, jossa asuu. Tätä on kuitenkin kierretty monet kerrat: erinäiset ehdokkaat ovat hankkineet kakkosasunnon toisen vaalipiirin alueelta ja siirtyneet sinne kirjoille, yksinkertaisesti saadakseen enemmän ääniä. Erikoisin tapaus on jalasmökkijupakka vuodelta 1982: Paavo Väyrynen asui perheineen 173 neliömetrin suuruisessa asunnossa Helsingissä, mutta virallisena osoitteena hänellä oli Keminmaassa tontti, jolla oli vain muutaman neliömetrin suuruinen jalasmökki. Virallisesti Väyrynen oli Lapin vaalipiiristä valittu kansanedustaja, joka sai ylimääräistä verotonta päivärahaa varsinaisen asunnon ja kakkosasunnon välisen etäisyyden perusteella.

Kolmentoista vaalipiirin ongelma on, että niitä ei ole muutettu vuosikymmeniin, vaikka muuttoliike on saanut väestön painopisteen siirtymään Etelä-Suomeen. Alkujaan ne ovat olleet väestömääriltään samankokoisia, mutta vaalipiirien erot ovat valtavia. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä valittiin 35 kansanedustajaa ja Helsingin vaalipiiristä 22, mutta Lapin vaalipiiristä 7 ja Satakunnan vaalipiiristä 8. Vaalipiirien kokoerojen seurauksena pienten ja jopa suurempien puolueiden on vaikea saada läpi ehdokkaita pienistä vaalipiireistä. Esimerkiksi vuonna 2015 Kokoomus ei saanut lainkaan ehdokasta Lapin vaalipiiristä, ja sen ehdokkaille annetut äänet siirrettiin toisten vaalipiirien kokoomuslaisille ehdokkaille. Tällaiset tapaukset eivät varsinaisesti paranna innostusta äänestämiseen.

Pohjoismainen demokratia toimii edelleen

Kaikista kokeilluista hallitusmuodoista demokratia on ongelmistaan huolimatta paras eli vähiten huono. Vaalitapa vaikuttaa olennaisesti siihen, miten hyvin demokratia toteutuu. Suhteellista vaalitapaa pidetään yleisesti demokraattisimpana. Ei ole yllättävää, että se on käytössä kaikissa Pohjoismaissa, jotka lasketaan maailman demokraattisimpiin valtioihin.