Työ muuttuu, mutta ihmistä tarvitaan

Millaista työtä Suomessa tehdään vuonna 2040?

– Melko varmasti voi sanoa, että opettajille ja terveydenhoito- ja hoiva-alan työntekijöille töitä riittää. Muut työpaikat ja –suhteet riippuvat monista tekijöistä. Teknologinen kehitys, markkinat, poliittiset valinnat ja yhteiskunnallinen ilmapiiri ohjaavat, mitä on tarjolla, arvioi liikkeenjohdon konsultti ja ajatuspaja Demos Helsingin tutkija Henrik Suikkanen.

Suikkanen esitteli Lohjan Vihreiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa Demos Helsingin Työ 2040-julkaisua, joka toteutettiin viime vuonna yhteistyössä Sitran, Verohallinnon, eläkeyhtiö Varman, Tieto Oyj:n ja Ammattiliitto Pron kanssa. Siinä luotiin kolme vaihtoehtoista skenaariota: Kunnialliset puurtajat, Taipuisat tekijätyypit sekä Taikurien talous.

– Ensimmäinen malli perustuu kansallisvaltioihin ja melko suljettuun talouteen, viimeinen taas vapaisiin globaaleihin markkinoihin, ja keskimmäinen on jonkinlainen yhdistelmä kummastakin. Tietyt kehityskulut, kuten väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat, vaikuttavat joka tapauksessa kaikkien skenaarioiden taustalla, Suikkanen sanoo.

 

Ongelmanratkaisuun kannattaa satsata

Suomalaisten työ on paljolti jo muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana, ja useat ammatit ovat hävinneet. Henrik Suikkanen pitää todennäköisenä, että digitalisaatio ja automatisaatio vähentävät edelleen rutiiniluonteisia suoritusportaan töitä. Teollisuustuotannon ohessa häviäjiin kuuluu esimerkiksi kuljetusala.

Kiinnostavaa on myös työn merkitys. Suikkasen mukaan toinen puoli korostaa keskusteluissa tuottavuutta ja toinen puoli sisältöä, eivätkä näkemykset aina kohtaa.

– Vielä nykyisin työ luo elämään sisältöä ja kiinnittää yksilöt yhteiskuntaan, mutta tulevaisuudessa  identiteetti ei välttämättä rakennu vain ammatin tai palkkatyön varaan. Jos pysyvän työn ulkopuolella olevat ihmiset aiotaan saada osaksi yhteiskuntaa, yksi ratkaisu on perustulo.

Henrik Suikkanen uskoo, että koulutuksen ja terveydenhoidon lisäksi töitä löytyy ainakin ongelmanratkaisualoilta. Ilmastonmuutoksen, köyhyyden ja eriarvoisuuden nujertamiseen pitää joka tapauksessa satsata.

– Esimerkiksi energiantuotannossa kuntien pitäisi rohkaista ihmisiä uusiin kokeiluihin.

 

Uutta perinteen pohjalta

Entä miten Lohjalla? Yleisössä istunut kaupunginjohtaja Mika Sivula pohdiskeli, että lohjalaisten olisi loihdittava uutta työtä ja elinkeinoja osittain entiselle pohjalle.

– Lohjalla on vahva teollisuuskaupungin perinne, mutta kaikkia vanhoja työpaikkoja ei enää ole tarjolla. Perinteen varaan voidaan kuitenkin luoda uutta. Esimerkiksi Tytyrin kaivosmuseossa kohtaavat ikivanha kaivosteollisuus, hissien tuotekehitys ja kasvava matkailuala.

Lohjan Vihreiden puheenjohtaja Ari Pihlström kaipasi Lohjalle uutta elinkeinostrategiaa.

– Lohjan olisi myös verkostoiduttava yliopistojen kanssa tutkimus- ja koulutushankkeiden osalta ja houkuteltava tänne uuden teknologian yrityksiä.

Ihmisen identiteetti ei tulevaisuudessa rakennu välttämättä enää ammatin pohjalle, arvioi liikkeenjohdon konsultti ja tutkija Henrik Suikkanen.